”Miksi perustin blogin?” 101

Terve Sinulle joka olet jostain tietämättömästä syystä tälle blogille eksynyt! Jos tarvitset reittiohjeita blogilta pois, paina reilusti oikeasta yläkulmastasi löytyvää punaista raksia ja BAM – ongelma ratkaistu. (Kirjoittaja ei ota vastuuta välilehdissä mahdollisesti tärkeistä auki olevista sivuista.)

 

Blogin ideana EI ole kertoa huimasta kunnonkohotusprosessista, postata kuvia täydellisistä täytekakuista, kertoa muille kuinka elää onnellista elämää eikä esitellä häikäiseviä muodin uutuuksia. ”Mutta jos sinulla ei ole mitään teemaa, kuinka aiot herättää lukijoiden mielenkiinnon ja pitää sen yllä?” Aijai minä, kylläpäs esitit hankalan kysymyksen! Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan saada Sinua koukutetuksi ja ahmimaan ahneilla silmilläsi jokaisen kirjoittamani sanan, ei suinkaan Arvoisa Huonosuuntavaistoinen-sivulleni-epähuomiossa-harhautunut-nimetön-sielu. En oleta kenenkään tätä lukevan, tai, mikäli joku blogilleni eksyisi, sen lukemista jatkavan.

 

”Onko blogin pitämisessä sitten mitään järkeä?” Taas loistava kysymys minä! Olenpas ihan liekeissä tänään! Blogilla ei sinänsä olekaan mitään tarkoitusta tai elämää suurempaa päämäärää: kirjoittelen tänne ihan omaksi huvikseni mitä hömppää nyt sattuu mieleen tulemaan, oli se sitten päiväkirjamaista raapustelua taikka epäonnistuneen punajuuriperunasose-keiton valmistusprosessin kuvailua.

 

Nyt kun Sinulta on kaikki odotukset tämän blogin tulevaisuuden suhteen hävinneet ja katseesi harhailee välilehdessäsi auki olevaan Facebook-sivuun (mitä?! Luitko muka oikeasti jo näin pitkälle?! Älä huijaa, skippasit kuitenkin aiemmat löpinät), on varmaan sopiva hetki kertoa muutama sana allekirjoittaneesta. Olen reilu kaksikymppinen ahkera (*khröm*konsensusta-asiasta-ei-ole-valitettavasti-vielä-saatu-aikaiseksi-myös-lähdetiedot-puuttuvat*khröm*) opiskelija jostain Suomen tyhjien syrjäseutujen ja pääkaupunkiseudun ihmishulinan välimaastosta. Joskus ajattelen olevani älykäs ja sivistynyt – joskus laulan aaķkoslaulun mielessäni selvittääkseni oliko K ennen J:tä vai toisinpäin. Harrastuksiani puolestaan ovat ”melkein-säännöllinen” lenkkeily, kaikki muunkinlainen wannabi-urheilu, perheeni koiran kanssa hyöriminen kun käy kotipaikkakunnalla sekä tietysti ainainen lukeminen – oli se sitten kurssikirjoja, Taru Sormusten Herrasta tai päivän Fingerpori (keskiviikot valtaa Aku Ankka).

 

Siinä varmaan kaikki mitä haluaisit minusta tietää Sinä nyt-jo-epätoivoisesti-ulospääsyä-etsivä-myötähäpeän-yliannostuksen-saanut yksilö. Minä kiitän ja kumarran (kuvainnollisesti) sekä nostan mielikuvituksellista hattua (se on knalli-hattu. ”Miksi?” sinä kysyt. Minä kysyn ”miksi ei?”).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

20 − 17 =